Tubi – unohdettu keuhkotauti -näyttely avattu Museo Skogsterissa
22.2.2018–20.1.2019
Museo Skogster, Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Raatihuoneenkatu 8, 13100 Hämeenlinna
Hämeenlinnan kaupunginmuseon Tubi – unohdettu keuhkotauti -näyttelyssä tutustutaan hämeenlinnalaisiin keuhkotautiparantoloihin, parantolaelämään, taudin hoitomuotoihin ja tuberkuloosin vastaiseen valistukseen. Taudin kitkeminen on ollut osa viimeisen sadan vuoden suomalaista menestystarinaa, matkaa kohti kehittynyttä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Inhimillisellä tasolla taudin kokeneiden potilaiden tarinat ovat hyvin liikuttavia.
Tuberkuloosi oli 1900-luvun alussa pelätty kansantauti, joka tappoi lähes 10 000 suomalaista vuodessa. Se oli yleisin yksittäinen kuolinsyy maailmansotien välisessä Suomessa. Sadassa vuodessa tautitilanne on muuttunut täysin ja vain noin 300 henkeä sairastuu Suomessa vuosittain tuberkuloosiin. Vaikka taistelua tuberkuloosia vastaan ei ole voitettu ja suuressa osassa maailmaa tuberkuloosi on edelleen yleinen sairaus, keuhkotaudin vaikutukset yhteiskuntaamme ovat osin unohtuneet. Tuberkuloosi vaikutti syvästi suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin, esimerkiksi sen hoitoon rakennetun parantolaverkoston kautta, moni rakennuksista toimii sairaalakäytössä keuhkotaudin vähenemisen jälkeenkin. Vuosittain menetettiin tuhansia ihmisiä, joiden potentiaali jäi toteutumatta, muun muassa useita taiteilijoita kuoli nuorena ja heidän tuotantonsa jäi tyngäksi. Keuhkotauti kosketti myös monia perheitä, jotka menettivät läheisiään taudille.
Valistus ja parantolat
Saksalainen Robert Koch oli löytänyt vuonna 1882 Mycobacterium tuberculosis -bakteerin, joka aiheuttaa tuberkuloosin. Löytö johti järjestelmällisen tuberkuloosin vastustamistyön aloittamiseen. Suomessa ensimmäiset toimet olivat valistuskampanjoita, joissa muun muassa kiellettiin lattioille syljeskeleminen. 1900-luvun alussa perustettiin myös ensimmäiset keuhkotautiparantolat.
Hämeenlinna sai ensimmäisen parantolansa 1909. Paikallinen Naisyhdistys toimi aktiivisesti monenlaisen hyväntekeväisyyden parissa ja yhtenä hankkeena he päättivät ”perustaa hoitolan niitä varten, jotka hoidon puutteesta ennenaikaan murtuisiwat, ja niitä warten, jotka köyhinä eiwät woinwwt kalliissa parantoloissa hoitoa ja apua etsiä”. Myllymäen laella vuokratiloissa aloittanut parantola jatkoi toimintaansa Sairioon varta vasten rakennetussa parantolarakennuksessa.
Valtion tukemana 1930-luvulla rakennettiin maanlaajuista parantolaverkostoa vastaamaan huutavaan pulaan parantolapaikoista. Etelä-Hämeen parantolan paikaksi valikoitui Ahveniston mäntyinen harju, johon vuonna 1932 valmistui 250 paikkainen sairaalarakennus.
Ahvenistolle, kuten muihinkin parantoloihin muodostui oma sisäinen yhteisönsä ja kulttuurinsa. Parantoloissa vietettiin usein pitkiä aikoja ja potilaat järjestivät keskenään monenlaista ohjelmaa. Lukeminen, erilaiset pelit ja käsityöt olivat tärkeää ajanvietettä. Merkittäväksi muodostui myös parantolaopiston toiminta. Erilaisten kurssien avulla opittiin uusia taitoja ja käsitöitä tekemällä myös hankittiin elantoa. Ennen hyvinvointivaltion tukien kehittymistä parantolapotilas saattoi joutua huolehtimaan perheensä elannosta ja omien hoitojensa kustannuksista sairasvuoteelta käsin. Parantolasta päästyään moni fyysisen ammatin edustaja joutui hankkimaan itselleen uuden ammatin. Entiset potilaat saattoivat kohdata myös ennakkoluuloja, koska taudin pelättiin edelleen tarttuvan.
Kohti nykytilannetta
Röntgenkuvausta alettiin käyttää tuberkuloosin seulomiseen terveiltä vaikuttavien joukosta, jotta piilevät tapaukset löydettäisiin. Ensimmäisenä joukkotarkastukset pienoisröntgenin avulla aloitettiin armeijassa ja vuonna 1950 seulonta levisi koskemaan koko väestöä. Kaikkien 15 vuotta täyttäneiden keuhkot kuvattiin kolmen vuoden välein. Vilkkaimmassa kuvausvaiheessa kuvia otettiin yli miljoonalta henkilöltä vuodessa. Seulonnat loppuivat 1989.
Lääkkeet tulivat markkinoille 1940-luvulla ja samaan aikaan aloitettiin ensimmäiset laajemmat rokotuskampanjat tautia vastaan. Seuraavien vuosikymmenten kuluessa tautitilanne muuttuikin dramaattisesti, tuberkuloosi alkoi painumaan marginaaliin.
Sadan vuoden aikana tautitilanne on muuttunut täysin ja vain noin 300 henkeä sairastuu Suomessa vuosittain tuberkuloosiin. Taistelua tuberkuloosia vastaan ei ole kuitenkaan voitettu. Suuressa osassa maailmaa tuberkuloosi on edelleen yleinen sairaus. Tautiin sairastuu noin 9 miljoonaa henkeä vuodessa ja heistä 1,5 miljoonaa kuolee. Tuberkuloosi menestyy maissa, joissa kärsitään sodista, luonnonkatastrofeista tai muista yhteiskuntajärjestystä murtavista ongelmista. Huono terveydenhoito, HIV-epidemia ja aliravitsemus tarjoavat taudin leviämiselle hyvät olosuhteet.
Erityistä huolta aiheuttavat tuberkuloosibakteerikannat, jotka ovat vastustuskykyisiä monille lääkkeille. Tällaisen tuberkuloosin hoito on huomattavasti vaikeampaa ja vaatii tavallista pidemmän hoitojakson.